torstai 1. helmikuuta 2018

1. Kirjassa muutetaan - Helmet lukuhaaste

Luin Muutto kohtaan; Katariina Romppaisen kirjan Sori vaan, se on totuus.


Kirja kertoo tytöstä joka haaveillut isästä koko ikänsä ja lopulta tutustuu häneen. Tyttö muuttaa isovanhempiensa luokse joita ei edes tiennyt olemassakaan ja siitä seikkailu sit lähtee.

Mielestäni todella hyvä kirja ja suosittelenkin tätä. Alku takkuilun jälkeen, mukaansa tempaava eikä tahtoisi lopettaa kesken.

perjantai 26. tammikuuta 2018

mietteliäänä mietin

Joskus oon miettinyt miks elämä menee niin kuin menee.
Tulee myös paljon mietittyä miksi toiset ihmiset tulee ja toiset menee elämäni ovista sisään ja ulos.
On ihmisiä joiden haluaisin edelleen olevan osa elämääni, mutta ovat itse lähteneet sen kummemmin sanomatta mitään.
On myös ihmisiä jotka haluaisin lähemmäksi elämääni, mutta se ei vaan onnistu vaikka kuinka yrittäisi.
Olen aina ollut ihminen joka tulee toimeen kaikkien kanssa - olen edelleen, nykyään vain olen väsyneempi ja arempi kuin ennen.
En tiedä mistä se kumpuaa, mutta joskus tuntuu kuin pelkäisin olla ihmisten kanssa - ei niinkään minua kiinnosta mitä kukakin minusta sanoo - se on muiden ongelma, ehkä enemmän pelkään sitä sanonko itse jotain joka loukkaa. En ole pitänyt edes yhteyttä keneenkään, en jaksa, eikä kukaan minuunkaan - paitsi ne harvat, jotka ovat pitäneet minusta kiinni vaikka olen yrittänyt etääntyä ja mennä pois, vaikka olen yrittänyt heidät torjua. ISO KIITOS HEILLE ! Nimittäin juuri sellaista olen tarvinnut ja tarvitsen jatkossakin, se on se mitä mun elämässä pitää olla - ystävät jotka oikeesti potkii eteenpäin, antaa voimaa ja merkityksen miksi olla tässä ja nyt. Nyt moni ihmettelee ja ajattelee - onhan sulla sun lapset. Joo on toki, mutta ne onkin osa mua, ei mikään jatke - vaan ne on mua, minua itseäni, lihaa ja vertani - en mä niitä antais pois, mutta aina se ei riitä - ei aina riitä ajatuksiin se että lasten vuoksi jaksaa olla tässä ja nyt - ei, ei se mene niin - ikävä kyllä. Tiedät sen sitten kun koet sen - koet pullon pohjan josta ei enempää pääse alas, mutta josta suunta vain on ylöspäin.



Olen kokenut elämässäni paljon hyvää - oikeastaan lähes tulkoon vain hyvää.

Pahoista asioista ei puhuta, eikä niitä muisteta. On minua kiusattu, tänä päivänäkin tiedän että minut aliarvoidaan, haukutaan selän takana, kun en ole "normaaliin muottiin istuva", lihava ja kaikkea - mutta tähän sanon nin kuin yksi kerta sanoin baarissa eräälle miehelle - entä sitten etten ole, mutta olen sentään MINÄ, en yritä olla kukaan muu - VAIN MINÄ ja pidän itsestäni tällaisena kuin olen - tottakai painoa voi pudottaa, helppoa se ei ole, mutta jos en koe että se on haitta, ei se into kauaa pysy.

Tiedän myös että on ihmisiä jotka ajattelee että mulla on noussu äitiys päähän, kusi päässä kun sain lapset - varsinkin kun sain esikoisen - se satutti, kun ei tultu sanomaa suoraan päin kasvoja asiaa, vaan oletettiin asioita, joilla ei ollut edes pohjaa...kaikista eniten loukkaa se ettei multa koskaan kysytty mitään näistä asioista - tai ylipäätänsä mistään asioista, vaan oletetaan että minä ajattelen jotenkin tietyllä tapaa.

Menetin muutaman minulle tärkeän ihmisen kun kuopus sairasteli, sairasteli 1,5vuotta elämästään, sinne kaksi vuotiaaksi asti, ne muutamat ihmiset oli mun elämäni valo - ehkä joskus palaavat takaisin, aika näyttää - sitä ennen en voi kuin toivoa ja odottaa, mutta toivoani en menetä.

Mulle kaikki ihmiset ympärilläni on todella tärkeitä.

Kaksi jopa niin tärkeitä että voisin vaikka kadota heidän kanssaan kun on paha olla - he kuuntelevat, he eivät arvostele, eikä tuomitse tekemisiäni. He aidosti kuuntelee ja ovat siinä hetkessä mukana.

Nyt kaikki miettii kuka missä milloin, kyllä nää pari sen tietää ketä he ovat - ei niitä tarvi nostaa jalustalle, en halua nostaa ketää jalustalle - mutta haluan kiittää heitä siitä että ovat mun elämässäni!!!

Kaipaan aikaa kun olin avoin ja sanoin mielipiteeni ääneen,
aikaa jolloin oikeesti pystyin neuvomaan muita ja olemaan läsnä aidosti.
Kaipaan aikaa kun pystyin auttamaan, ilman että minulle tarvi sanoa sanaakaan.

Kiitos sille joka jaksaa lukea, kiitos sille joka ei ymmärrä puoliakaan mutta lukee silti. Kiitos kun olet tässä ja nyt vaikket kokisikaan olevasi henkilö joista kirjoitan, olet silti ajatuksissani.

Tarkoituksella en ketään jätä huomioimatta, mutta yritän vain löytää itseäni uudelleen, se on vaikeaa - on vaikeaa olla AINA oma itsensä kun on itselleen liian ankara.





<3 i love you all <3

tiistai 9. tammikuuta 2018

2. Kotimainen runokirja - Helmet lukuhaaste

Poikkesinkin omasta suunnitelmasta ja luin ekana runokirjan. Vaikka olin päättänyt tehdä järjestyksessä. Valitsin kirjastosta runohyllystä, pitkän pohdinnan jälkeen Runokirjan:
Rakkaustarina - Johanna Karpov.



Kirja ei mielestäni ollut mitenkään hyvä, halusin nimenomaan tarinamaisen runokirjan lukea ja sitä se oli, mutta itseäni ärsytti suunnattomasti toistot jonka vuoksi jouduin palaamaan usein takasin miettimään enkö lukenut vai luinko vai mikä oli.

Olen suunnattoman onnellinen kun aloitin haasteen ja se että olen jo ekan kirjan lukenut, vaikka eihän runokirjat pitkiä olekaan.


Lukuintoa kaikille!


Nalle

lauantai 30. joulukuuta 2017

Helmet - lukuhaaste 2018



Heissan taas!

Minä ajattelin osallistua tällaiseen haasteeseen tulevana vuonna. Yritän jos onnistuisin kaikki 50 kirjaa lukemaan mitä tässä ehdotettuna - ei siis suoraan kirjoja vaan tässä on annettu ominaisuuksia mitä kirjassa tulisi olla.

Kuulostaa niin hyvälle etten voi olla ottamatta tätä haastetta vastaan. Yritän blogata kaikista lukemistani kirjoista jotain - ainkin nimen, kirjailijan ja milloin kirja on kirjoitettu sekä kuvan. Mutta jos jaksan kirjoitan myös pienen esittelyn taikka vaikka vaan takakannen tekstin.

Tein facebookkiin ryhmän - jonne yritän kavereita saada mukaan, että siellä voi sitten keskutella pienemmässä kaavassa kirjoitta joita lukenut - onhan haasteelle toki omakin facebookryhmä/tapahtuma.

Lähtekää kaikki innolla mukaan, tästä ei voi tulla kuin hyvä lukuvuosi.


LUKUINTOA KAIKILLE!

ps. löytyy myös Pieni lukuhaaste - jos haluaa kevyemmin ja ns. lapsille suunnattu.

Nalle

torstai 14. joulukuuta 2017

Salainen jouluystävä pkt2

Heissan!

Minun piti jo vkonloppuna kirjoittaa, mutta kun on ollut niin kiireistä ja sairastelua ja kaikkea muuta ja stressiä sekä tuurausta töissä, niin en ole päässyt rauhoittumaan, tuskin nytkään olen sellaisessa mielen tilassa että saisin parhaimman tekstin aikaan..

Tosiaan reilu viikko sitten hain toisen salaisen jouluystävän paketin.

Lahja oli taas mieleinen, paljon kaikkea ja vähän enemmänkin...vau ja ISO KIITOS <3

Tällainen kasa paketteja sieltä tuli.

Niin kuin näkyy täyttä on ja hurjasti juttuja. Oli niin äidille kuin pohillekin.


Mutta mitä sieltä paketista sitten tulla tupsahti. Laitan tässä kuvia, ja kirjoitan niihin jotain.
(olkapäähän särkee tällä hetkellä niin että tekis mieli itkeä, joten yritän).










Tässä paketti kookaisuudessaan enne kuin avasimme mitään.









Pojat saivat tällaiset pussukat, nämä odottavat jouluaatonaaton aamua (lauantaita).




Mitähän näistä paljastuupi.....














.....tai täältä..............


.....isoimmasta tuli tuollainen ihana kukka reunavuoka, varmasti tulee käyttöön...tuo punainen pyöreä hot & cold onkin ollut jo käytössä kaulaani, jonka vuoksi olin sairaslomallakin kun pääni ei viikko sitten kääntynyt lainkaan....sekä jotain ihanaa suklaata <3 ....
 tuosta kuusikassista tuli glögiä - ihanaa, pääsee syömään joulutorttuja juomaan kuumaa glogiä, siitä ei muut meidän perheessä oikein välitä...












Ja tässä tämä aivan ihana paketti kokonaisuudessaan...olen niin häppy höppy..samoin lapset availivat innoissaan kanssani näitä....




Tämä on magneetti tonttu,
joka pääsi jääkaapin oveen ja isompi poika sanoi että hän haluaa kanssa tehdä tällaisen...

Kuka sitten oli ystäväni - se onkin arvoitus......ei vaan selviäähän se tässä nyt ja kohta..... sinä ihana Joulun mieltä - blogin takaa olit salainen joulutonttuseni <3 Kiitos ihanista jutuista ja oikein ihana Joulun aikaa sinulle <3


NALLE


Ps. Tällainen tuli kranssista minkä tein...


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Salainen jouluystävä pkt 1.

Se aika vuodesta että osallistuin salaiseen jouluystävään. Siitä on jo kuuden vuoden ajan tullut tapa.
Sain ihanan lahjottavan ja minua lahjonut antoi kyllä niiiiin ihanan lahjan....
Ensi pktin kanssa tiedän kuka minua lahjoilee..

Pitää mennä kuumeliimapyssy-ostoksille.

Lahjahan tuli viikko sitten postiin, mutta hain sen maanantaina.

Meillä vain sairastettiin viikko sitten, niin en ole jaksanut kirjoittaa ja kun oli synttärihulinat tässä viikonloppuna ja viime viikolla kärsin ilmeisesti stressi migreenistä.

Mutta pakettiin..
sain aivan ihanan paketin. Sieltä löytyi herkutteluun juttua ja ihanaa saada askarreltavaa, pääsee ruokkimaa vanhaa minääni - luovaa minää. Oliis tarkoitus tehdä ovikranssi nyt kun kerta ainekset siihen sain 😘

Kiitos rakas ystävä, tykkäsin TODELLA paljon ja anteeksi kun lahjan postaus kesti.

Vielä kuvia..saatan muokata tekstiä kun koneelle pääsen, sillä olen aika huono käyttämään tätä kännykkä bloggeria, tai ehkä se on harjoituksen puutetta.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Se olisi saapunut....

OU JEEE..

Salaisen jouluystävän paketti olisi saapunut - nyt kun vaan pääsisi hakemaan sen postista.
Nyt kllä jännittää, kutkuttaa ja kaikkea siltä väliltä.

Haen sen viimeistään maanantaina, jos en nyt sitten tee niin et haen jo tänään tai huomenna...

JÄNSKÄTTÄÄ..

kotia ei vielä jouluksi voi laittaa - ensin on isomman pojan synttärit ja silloin koko asunto kun koristellaan halloween majaksi :D mutta sen jälkeen ne pois ja alkaa jouluun valmistautuminen ja jouluun laskeutuminen.. <3

Palaan kirjoittamaan kun saan haettua pakettini..innolla odotan - mitä omani tykkää lahjastani <3 IIK...


Sateista päivää kaikille, NALLE

torstai 2. marraskuuta 2017

Aivot ylikierroksilla

Kaikkea sitä ehtii pohtimaan kun lapsista on kyse.

Mitä jos lapseni onkin psyykkisesti sairas? Mitä jos hänellä onkin adhd? Muuttaako tieto mitään?

Ainakin omalta osalta ehkä helpottais omaa suhtautumistaan lapseen ja osaisi auttaa, mutta mitä jos kukaan ei enää hyväksykään mua ja hylkää kun selviäisi että lapseni ei olisikaan normaali...noh eihän ne nyt normaaleja oo koskaa ollukaan..omat muruseni....

Jäisinkö yksin asioiden kanssa?
Pelästyykö ystävät? Kuka jää rinnalleni...
Miten käy parisuhteen?
Olenko valmis kantamaan raskaan taakan? Kuka mua auttaa sitten kun tarvitsen vapaata..?

Näitä pohdin, pääni puhki pohdin. Olen ihan hukassa omien ajatusten kanssa, siltikään ei voi mitään johtopäätöksiä tehdä kun mitään ei ole tutkittu, ei mitään vielä tehty, eikä missään ole sanottu että lapsella edes olisi mitään sinnepäin viittaavaakaan.

Kuinka tukea lasta, jonka on aiemmin ollut valoisa, energinen, innoskas ja halukas oppimaan, joka nyt on sulkeutunut ja todella kuormittuneen oloinen..
Pitäisikö jäädä sairaslomalle, olla kotona lapsen kanssa vai olla vain kuin ennenkin.

Tämä kaikki puhuttelee ja mietityttää nyt. Nämä ovat nyt päälimmäisenä.

En toivo sääliä, en vastauksia kysymyksiin tai mihinkään.

Vain pohdintoja vaikkei mitään olekaan edes todettu tai puhuttu.

Aurinkoista syystalvipäivää jokaiselle ❤

Nalle

maanantai 23. lokakuuta 2017

Salainen jouluystävä

Nohni, nyt ne ystävät on jaettu - omani on aika haasteellinen, mutta keksin jo hälle mitä haluan hälle antaa <3 vaikea mutta tavallaan iisibiisi...osittain samanoloinen kuin itsekin...

ens kuu alkupuolella selviää mitä saan itse lahjaksi ja ennen joulua selviää kuka minun ihana salainen jouluystäväni on, kuka minua ilahduttaa <3

---

Tällä hetkellä suunnittelen isomman kaverisynttäreitä - kutsukortit kirjoitimme jo, pitäisi vain osa postittaa, pari hän vie kouluun.
Hän haluaa Halloween synttärit - saan nähdä mitä niistä tulee....8 poikaa ja tyttö :D...
Olen haalinut kaiken näköistä reksiviittaa koristeisiin ja tarjoiluun kun synttärit ovat vasta marraskuun puolenvälin jälkeen xD

---

Sain raivattua kotipihaanikin - siskoni kanssa..tuntuupa kivalta...ensi keväänä sitten pitää kääntää yhtä kohtaa vähän ja ehkä multaa hiukan ja ruohonsiemeniä...ehkäpä ensi kesänä saan kukkiakin laitettua <3 mietin sipulikasvei - oisko ne sipulit pitäny jo laittaa maahan..hmm...

---





lauantai 23. syyskuuta 2017

lauantai

Heissuli veissuli taas !

Aattelin tässä kirjoitella aikani kuluksi.
Tänään tein tilauskakkua...kun rakastan leipoa kakkuja..ystävän miehen synttäreille tein. Sain lyhyel varoajal et tekisinkö, tottoahan toki tein. Ei mikään maailman hienoin mut tein ja onnistuin.
Mansikka-banaanitäyte, suklaa- ja normipohja, kuorrute kaakaotomusokerivoikuorrute... Ohjeet otettu täytteeseen, pohjiin ja kuorrutteeseen Kinuskikissan sivuilta.





Kävimme tänään myös Röllipojan kanssa vanhempain-lapsikoripallossa. Tällä kertaa ei pikkunen ollut vain minussa kiinni, vaan teki myös mitä sanottiin oikein innoissaan teki perässä. Juostiin taas niin kuin viimeksikin lämmittelyks, aina välillä pysähtyen ja tehtäviä tehden mitä ohjaaja sanoi.
Loppu aikana sitten sai taas temppurataa. Ensin käyttiin kaikkien kanssa läpi mitä kaikkea on.
Oli päällä seisontaa, krokotiililammen ylitystä köydellä, lankkuapitkin kävelyä, liukumäkeä, trampalla patjalle ja siitä sitten kuperkeikalla pois, narujen päällä kävelyä, puolapuolta vuorta pitkin kävely ja taas ison rotkon alas laskeminen, lopuksi korien syöttämistä palloilla. Röllipoika oli ihan innoissaan. Renkaillakin pääsi tänään myös niin kuin viimeksikin menemään. Olen yrittänyt jos isämies lähtisi pelaamaan äidin sijaan sillä olen ainoa äiti siellä xD mut ei ole isämies viel innostunut.



Tässä vielä äiti ja poika <3


Nalle

Laitan vielä tänne tuon videon viime viikolta jos vaan onnistun. <3