Salainen jouluystävä pkt 1.

Se aika vuodesta että osallistuin salaiseen jouluystävään. Siitä on jo kuuden vuoden ajan tullut tapa.
Sain ihanan lahjottavan ja minua lahjonut antoi kyllä niiiiin ihanan lahjan....
Ensi pktin kanssa tiedän kuka minua lahjoilee..

Pitää mennä kuumeliimapyssy-ostoksille.

Lahjahan tuli viikko sitten postiin, mutta hain sen maanantaina.

Meillä vain sairastettiin viikko sitten, niin en ole jaksanut kirjoittaa ja kun oli synttärihulinat tässä viikonloppuna ja viime viikolla kärsin ilmeisesti stressi migreenistä.

Mutta pakettiin..
sain aivan ihanan paketin. Sieltä löytyi herkutteluun juttua ja ihanaa saada askarreltavaa, pääsee ruokkimaa vanhaa minääni - luovaa minää. Oliis tarkoitus tehdä ovikranssi nyt kun kerta ainekset siihen sain 😘

Kiitos rakas ystävä, tykkäsin TODELLA paljon ja anteeksi kun lahjan postaus kesti.

Vielä kuvia..saatan muokata tekstiä kun koneelle pääsen, sillä olen aika huono käyttämään tätä kännykkä bloggeria, tai ehkä se on harjoituksen puutetta.

Se olisi saapunut....

OU JEEE..

Salaisen jouluystävän paketti olisi saapunut - nyt kun vaan pääsisi hakemaan sen postista.
Nyt kllä jännittää, kutkuttaa ja kaikkea siltä väliltä.

Haen sen viimeistään maanantaina, jos en nyt sitten tee niin et haen jo tänään tai huomenna...

JÄNSKÄTTÄÄ..

kotia ei vielä jouluksi voi laittaa - ensin on isomman pojan synttärit ja silloin koko asunto kun koristellaan halloween majaksi :D mutta sen jälkeen ne pois ja alkaa jouluun valmistautuminen ja jouluun laskeutuminen.. <3

Palaan kirjoittamaan kun saan haettua pakettini..innolla odotan - mitä omani tykkää lahjastani <3 IIK...


Sateista päivää kaikille, NALLE

Aivot ylikierroksilla

Kaikkea sitä ehtii pohtimaan kun lapsista on kyse.

Mitä jos lapseni onkin psyykkisesti sairas? Mitä jos hänellä onkin adhd? Muuttaako tieto mitään?

Ainakin omalta osalta ehkä helpottais omaa suhtautumistaan lapseen ja osaisi auttaa, mutta mitä jos kukaan ei enää hyväksykään mua ja hylkää kun selviäisi että lapseni ei olisikaan normaali...noh eihän ne nyt normaaleja oo koskaa ollukaan..omat muruseni....

Jäisinkö yksin asioiden kanssa?
Pelästyykö ystävät? Kuka jää rinnalleni...
Miten käy parisuhteen?
Olenko valmis kantamaan raskaan taakan? Kuka mua auttaa sitten kun tarvitsen vapaata..?

Näitä pohdin, pääni puhki pohdin. Olen ihan hukassa omien ajatusten kanssa, siltikään ei voi mitään johtopäätöksiä tehdä kun mitään ei ole tutkittu, ei mitään vielä tehty, eikä missään ole sanottu että lapsella edes olisi mitään sinnepäin viittaavaakaan.

Kuinka tukea lasta, jonka on aiemmin ollut valoisa, energinen, innoskas ja halukas oppimaan, joka nyt on sulkeutunut ja todella kuormittuneen oloinen..
Pitäisikö jäädä sairaslomalle, olla kotona lapsen kanssa vai olla vain kuin ennenkin.

Tämä kaikki puhuttelee ja mietityttää nyt. Nämä ovat nyt päälimmäisenä.

En toivo sääliä, en vastauksia kysymyksiin tai mihinkään.

Vain pohdintoja vaikkei mitään olekaan edes todettu tai puhuttu.

Aurinkoista syystalvipäivää jokaiselle ❤

Nalle