maanantai 10. syyskuuta 2018

Elämää täällä jossain

Heissan!

Enpä ole aikoihin kirjoittanut, kaikkea on tapahtunut sitten helmikuun - etenkin kirjahaastehan EI OLE edennyt mihinkään...hyi hyi...

Olen vaihtanut työpaikkaa, sanoin edellisestä itseni irti Helmikuussa ja aloitin uudet huhtikuussa. Olen tykännyt, olen pirteämpi ja nämä arkivapaat, kun toinen lapsi hoidossa ja toinen koulussa, niin tämä oma aika - jota muuten harvoin olisi.
Toki se että päivätyöstä vuorotyöhön vaihtaminen on mietittänyt monia, mutta nyt kun olen tätä tehnyt olen ainakin itse huomannu että tää oon se mun juttu - just tällaista vaihtelua itselleni tarvitsinkin - olen tykännyt enkä ole kadunnut..

Ikävähän mulla on entistä työnantajaani, siihen omat syyni miksi. Hänestä tuli mulle kuin oma mummo, jonka vuoksi itseni siis itseni irtisanoin, koska se alkoi olemaan henkisesti aivan liian rankkaa mulle - kuin hoitaisin omaa mummoani.

Aloittaessani uudessa työssä, olin pihalla, hyvä kuin muisti mitä on lähihoitajan hommat. Onneksi kaikki palautu kyllä pikku hiljaa mieleen. Työyhteisö on ollut ihana, ottaneet todella hyvin vastaan, opastaneet ja kutsuneet lapsitreffeille sekä teaterireissuille <3 kuin mahtavaa kun on työyhteisö. Ootte tärkeitä <3 (jos joku nyt sattuu lukemaan).
Onhan toki niin kuin kaikilla työpaikoilla - ongelmansakin, meillä esim. aivan liian vähän henkilökuntaa ja monesti tehdään töitä sijaisten kanssa, muttta itsellenihän tämä ei ole ongelma, teinhän töitä lähes 12v yksin, hoidin kaikki asiat mitä oli ja mitä tuli yksin, alkuvuodet ei ollu kuin minä..ja aina mikä jäi jatkettiin seuraavana päivänä...jotenkin oma asenteeni ja luonteeni olla stressaamatta tilanteista auttaa ehkä tässä nykyisessäkin työssä. Kyllä näen epäkohdat, mutta päässäni myös yritän ratkaista ne ilman sen suurempia vaikeuksia...Voi olla että kun tehnyt vuoden pari tätä työtä niin alkaa ajattelemaan asioita työyhteisön näkökulmasta - mutta se vaatii aikaa.

Lukenut olen toki kirjoja (tuolla kun sanoin että haaste mennyt penkin alle), mutta en ole oikein tuota haastetta seurannut, aluksi se oli aivan mahtava juttu, mutta kun en pitänyt tarkkaa aikataulua tai kirjaa, se vain jäi.

Kuntosalin meinasin taas aloittaa - vuorotyössä ollessa se ehkä voisi jopa onnistua kaiken järkkääminen. Eniten odotan syvävenytystunteja sekä ryhmä pumppia. Toki kuntosalin puolellekin tulen eksymään pakosta...Saa nähdä kuin tämän mamman käy...alle sata täältä tullaan <3

Ei tässä mulla muuta kuin että rakastetaan toisiamme ja naytitaan syksystä <3

Väriloistoterkuin, Nalle

1 kommentti: